Pitelemätöntä ja alkuvoimaista mustaa kuoloa – arviossa Belialin ep:n uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 7/2021.

BELIAL
The Gods of the Pit pt. II
MORIBUND

Tämä alkujaan vuonna 1993 julkaistu viiden kappaleen lyhytsoitto on erikoinen tapaus. Paitsi että levy on yksi suomalaisen black ja death metalin klassikkotapauksista, se on itse asiassa yhtä kuin oululaisyhtyeen vuoden 1991 The Gods of the Pit -demo ynnä yksi ihmeveto. Tutkitaanpa asiaa tarkemmin.

Nyt ollaan kotimaisen äärimetallin alkuvesien synkässä pyörteessä, jossa toisiinsa sekoittuvat thrashin vimma, kuolon kalmaisuus ja mustan metallin kylmyys. On kuulijasta kiinni, mikä edellä mainituista nousee määräävään rooliin. Alle puoliminuuttinen Piece by Piece (remix) on hassuttelun oloinen grindcore-kaahaus, mutta demon varsinaiset neljä biisiä ovat tujua raastoa.

Yhdistelmä Ahti Kortelainen ja Tico-Tico takaa sen, että soundimaailma on demoksi jämäkkä ja selkeä. Ja kun yhtyeen soittokin on kaoottisista ryöpsähdyksistään huolimatta kivasti jiirissä, julkaisulla on nostalgia-arvon lisäksi myös musiikillista pointtia. Raivoisasti mörinänsä sylkevää Jarno Koskista lukuun ottamatta nelikon kaikki muut soittoniekat olivat, tai olivat olleet, Impaled Nazarenen riveissä.

Moribund on uudelleenjulkaissut lyhärin useamman kerran, vaan kelpaahan tätä julkaista. The Gods of the Pit pt. II on kiistattomasti osa suomalaisen äärimetallin kaanonia ja sitä passaa luukuttaa aina uusille sukupolville, jotka janoavat kunnon pitelemätöntä ja alkuvoimaista mustaa kuoloa.