Sleepillä itsensä legendan maineeseen pöristellyt Matt Pike pitää pintansa. High on Firen yhdeksännellä levyllä piisaa pitkät pätkät pörinää, pauketta ja lemmymäistä asennetta.
Tavara on tuttua, joskin hivenen vimmaisempaa kuin aiemmin, ja myös ihmeen vetreää. Varsin huuruista eloa viettäneen stoner-veteraanin suhteen tilanne ei ole ihan itsestään selvä. Basisti Jeff Matz on toki ollut Pikelle jo pitkään hyvä tukipylväs riffiryppäitä rukatessa.
Vahvaan ja jyhkeään rytmiikkaan nojaava raskas rypistely saa lisävirtaa myös uudesta rumpalista. Coady Willis ei ole ole rytmitellyt huonoissa bändeissä aiemminkaan, taustalta kun löytyy pitkää pestiä muun muassa Big Businesissä ja Melvinsissä.
Omankuuloisensa riffit ja surinat elävät levyllä vahvasti, vaikkakin on todettava, että kappaleiden mitat ja albumin kokonaispituus tekevät kokemuksen välistä vähän raskaaksi. Vaan eihän se toisaalta olisi High on Firea, jos se olisi helppoa. Tai niin sanotusti tavallista tahi turvallista.
Joskus mietin, milloin käy niin, että Piken riffeihin kyllästyy tai ne alkavat kuulostaa liian samalta. Ei näemmä vieläkään. Tämä trio ei kosiskele isoja massoja saati saavuta niitä, mutta asiaan vihkiytyneet viihtyvät kyllä vahvasti.