Progepuolelta tulevat veteraanikansalaiset Ray Adler ja Jim Matheos kokeilevat jotakin aivan muuta. Fates Warningissa pitkän uran tehnyt kaksikko tekee tässä projektissa aika selkeän pesäeron progeen ja heavyyn, eikä levy kuulosta kauheasti edes rockilta.
Sinänsä ihan kelvollisen albumin materiaalissa on aika paljon tyylillistä vaihtelua eikä linja tunnu olevan selvillä. Osa biiseistä on lähempänä Massive Attackin tummasävyistä trip hopia, osa enemmän tai vähemmän muhkein elektronisin höystein täydennettyä mies ja kitara -ilmaisua, osa kevytprogeilevaa tunnelmapoppia.
Tyylikirjo on tavallaan jiirissä, mutta biisit eivät tunnu keskustelevan toistensa kanssa oikeastaan ollenkaan. Kokonaisuus on jokseenkin epämääräinen.
Irtoraidat ovat vähintään ihan mukavia, ja parissa kohtaa tyylikkäästi asiansa esittävä kaksikko onnistuu tekemään vankemman vaikutuksen. Synkän voimallinen Empty velloo esimerkillisellä dramatiikalla. Kirkasta talviaurinkoa tuijotellen kuunneltu herkkisbiisi We Move Around the Sun toimi täydellisesti ja välitti tunteen, että kaikki on ihan hyvin.