Black Royal
The Summoning Pt. 1
Omakustanne
Miten on mahdollista, että debyytti-ep:n julkaisevan pumpun röpötys kuulostaa lähes vastustamattomalta, mutta jossain syvällä sisimmässään olisi kuitenkin odottanut vielä jotain enemmän? Kovat odotukset ilmaantuvat näköjään yhä varhaisemmin.
Tamperelaiskörmyt esittelevät itsensä heti bändin nimeä kantavalla nimikkobiisillä. Pelin henki tulee selväksi kättelyssä, niin lujasti Entombedin Damn Deal Done tulvahtaa mieleen.
Homma ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Biiseihin on ladattu myös melodioita, ja ihan kuin Contagion Accidentissä ripsisi Amerikan syvän etelän banjokin. Repivästi itseään ilmaisevan Rikun korinalaulu määrittelee kuitenkin Black Royalin hieman sivuun rockimmasta veivauksesta. Destination Thresholdin intron bassoröpötys taas on kuin suoraan vanhoilta Kotiteollisuuden levyiltä.
Liekö sitten määrittely-yritysten vaikeus syynä lievään nyreyteen? Black Royalilla on raakaa voimaa kuin Popedalla vuonna 1981, ja karjujen peräänantamaton asenne tulee kyllä läpi.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä pöytälaatikkoon on jätetty mahdollista jatko-osaa varten. Itse jäin kaipaamaan selkeyttä, mihin suuntaan orkesteri haluaisi kovimmassa etukenossa nojata: deathmetalliseen ärjyyteen, riffivetoiseen stoneriin vai COC:n lailla vyöryvään keskitempoisuuteen.
Black Royalin potentiaali on kyllä hyökkäysvalmiudessa.