Raskassoutuinen pala nautittavaksi – arviossa Cave In

Julkaistu Infernossa 5/2022.

CAVE IN
Heavy Pendulum
RELAPSE

Cave In oli 2000-luvun alussa kuumimmillaan ja bändiä tuli digattua aika voimalla. Hyviä levyjä tuntuu syntyneen sittemminkin, ja sellainen on myös bändin seitsemäs albumi. Ja ainakin se on yli 70 minuutin mitassaan pitkä.

Pituus myös tuntuu, kun esimerkiksi Antennalla (2003) kiehtonutta monimuotoisuutta on vähemmän. Hypermelodisena ja kirkasotsaisena emometallibändinä aloittanut Cave In on muuttunut basisti Caleb Scofieldin (1978–2018) kuoleman jälkimainingeissa synkistelevämmäksi ja bändin ilmaisu on yllättävän grungea. Genreen vihkiytyneempi bongaa menosta todella selkeitä Alice in Chains- ja Soundgarden-vaikutteita, ja nimenomaan niiden hitaasti raahautuvia jyräjumitteluja. Paikoitellen homma menee selkeän metalliseksi jo Kurt Balloun laatimien mättösoundienkin ansiosta.

Komeaa melodiaa on kosolti, ja myös tukku loistavia biisejä. Kokonaisuus on silti raskassoutuinen, eikä asiaa helpota 12-minuuttinen, asteittain kumuloituva eepos Wavering Angel. Sen spektaakkelimaisuus ei tunnu aukeavan.

Uuden bändin tuotoksena Heavy Pendulum olisi erinomaisen lupaava, ja onhan se oikein hyvä myös parempaan pystyneen koplan katalogissa. Massiivinen, synkkä ja laahaava kokonaisuus on kuitenkin aika raskas pala nautittavaksi.

Lisää luettavaa