Jos Caskets Openin edellinen levy, toista tuntia kestänyt To Serve the Collapse (2014) oli kuin monoliitti, Follow Nothing on kuin ajovaloihin mutkan takaa ilmestyvä, lujaa vauhtia kohti ajava rekka lyijylastissa. Levy on raskas, mutta tarjoaa asiayhteyteen nähden lähes typerryttävän helppoa kuunneltavaa. Ja tämä on kehu.
Yksi syy on varmasti rokkaavassa Birthday-avausraidassa, joka vyöryy isolla vaihteella kuin High on Fireen rakastunut Melvins. Kireää tempoa tarjotaan nyrkillä suoraan päähän myös kakkosbiisi Fetishillä. Alavireinen kaahaus imee vaikutteita aina black metalin väriskaalasta asti.
Vaikka kuuden rallin mittaisena just eikä melkein optimaalinen albumi asettuu myös edeltäjältä tuttuihin uomiin, se ei sorru tarpomaan paikallaan tahmaisimpiin sludgeliejuihin tai unohdu doomailemaan omaan kuplaansa. Trio ei kairaa samaa reikää koko levyn mitalta – siitäkin huolimatta, että aiemmin arsenaaliin kuulunut törkyisen punkin piiskaaminen on nyt minimissä.
Jos levy on tyylillisesti monipuolinen, se on sitä myös tunnelmansa puolesta. Albumin kulminaatiopiste on Truck in the Mist, lohduton mutta rujossa melankolisuudessaan pohjimmiltaan kaunis sävellys. Tyystin eri asia on, mihin suuntaan mielikuvat lentävät, kun vilkuilee kappaleen tekstejä. Sieltä se alussa visioitu rekkakin tulee vastaan.
Ehkä kuitenkin parasta kuulijan – ja hankalinta arvioijan – näkökulmasta on, että vuosimallin 2017 Caskets Openia ei saa määriteltyä suit sait sukkelaan yhteen looraan sijoitettavaksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö yksittäisiä vaikutteita löytyisi. Tältäkin levyltä on nostettavissa esiin Tom. G. Warriorin verkkokalvoille tuovaa ähinää tai Carnivoren kaltaista härskiä mättöä. Ne ovat kuitenkin vain pikantteja yksityiskohtia Caskets Openin omannäköisekseen luomassa isossa kuulokuvassa.