Promokuvan perusteella jo aikamiesten Hegeroth anniskelee neljännellä kokopitkällään melodisehkoa black metalia, joka on toteutettu omaleimaisuutta liikoja peräänkuuluttamatta.
Hegerothin musiikki kuulostaa pitkälti siltä kuin keskinkertaisen Dark Funeral soittaisi Immortalin takavuosien levyiltä ylijääneitä kappaleita. Ei ole sattumaa, että yhtye mainitsee juuri nämä kaksi bändiä musiikkinsa merkittävimpinä verrokkeina.
Sacra Doctrina on alusta loppuun bändin omaa kädenjälkeä, enkä varsinaisesti ylläty, että yksikään levy-yhtiö ei ole tarttunut tähän täkyyn. Kuten lukemattomien muidenkin saman genren bändien kohdalla, Hegerothin suurin riippakivi ei ole sen huonous, vaan totaalisen harmaa ja hajuton keskitasoisuus, joka ei puhuttele millään tasolla.
Jos Sacra Doctrina on todellakin kaikki, mitä 12-vuotiaalla yhtyeellä on tässä vaiheessa annettavana, tulevaisuus ei vaikuta lupaavalta. Tällaista musiikkia on varmaan hienoa tehdä ja julkaista, mutta tämän luokan suorituksilla homma tulee säilymään jatkossakin omana puuhasteluna.