Tölkin sihautuksella ja kulautuksella käynnistyvä levy määrittelee ensi-iskuistaan pelin hengeksi rouhean ajon ja tekemisen meiningin. Aloitusbiisi antaa olettaa kauttaaltaan rankkaa vyörytystä, mutta meno asettuu myös seesteisemmäksi, joskaan ei rauhalliseksi.
Kotkalaisbändin kakkosalbumin musisointi on melodisen deathin ja jyrisevän thrashin yhdistelmää. Ennenkuulumattomasta genreseikkailusta ei ole kyse. Karhealla raskaudella ja sulavalla teknisyydellä soivat kappaleet muistuttavat monesta kotimaisesta saman alan vääntäjästä. Mors Principium Est ja Dead Shape Figure käyvät suuntaa antaviksi verrokeiksi.
Omakustannepohjalta toimivan poppoon debyytissä on mielekkäitä hetkiä esimerkiksi groovaavan raskasriffittelyn ja äreän laulusuorittamisen saralla. Jäsenten aiempi soittokokemus kuuluu positiivisesti. Sen sijaan tyylitaju voisi kuulua paljon enemmän, jotta kappaleet erottuisivat massan paljoudesta. Myös pykälän mureampi äänimaailma piristäisi toisinaan kankeilta kuulostavia rakenteita.
Bändi pelaa pursuavassa genressä, jossa perus-ok ei riitä huippupisteisiin. Pienellä petrauksella tässä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet kunnon nuijimiseen.