Tuore sludge-murjoja on toiminut vasta pari vuotta, mutta lanaa tauluun aika vakuuttavasti. Helsinkiläisbändin otteissa on rujoutta vaikka muille jakaa, ja viiden biisin albumi käy kohtuullisen raskaaksi kuuntelukokemukseksi. Sävyjä on haettu mielenkiintoisesti mustan metallin estetiikasta, ja vaikka kitarat sahaavat paikoitellen kiivaasti, biitti louhii verkkaista jyskettään.
Tempopuolella albumi jää aika yksiulotteiseksi, ja päätöskappale Ruinin vauhtipurskaukset ovatkin tervetulleita. Muutoin muserrus on miltei liiaksi yhtä ja samaa talsimista. Asiaa ei varsinaisesti auta raastava laulu, joka on kauttaaltaan tuskaista kauhun, pettymyksen ja vihan sekaista mylvähtelyä.
Askel operoi tinkimättä ja vakuuttavasti, ilman myönnytyksiä. Pohjalla olevaan laatuun saisi enemmän tehoja harkitusti dynamiikkaa lisäämällä. Nyt ilmaisu jää aika monella osa-alueella harmillisen yksiulotteiseksi ja armoton kokonaisuus muodostuu puuduttavaksi.