Niin sanottu Prosessikirkko oli 60-luvun lopulla San Franciscossa syntynyt apokalyptinen uskonnollinen ryhmä, joka uskoi maailmanlopun tulevan, kun Kristus ja Saatana voittavat erimielisyytensä ja yhdistyvät tuomitsemaan ihmiskunnan. Prosessikirkon mustiin pukeutuneet jäsenet herättivät paljon huomiota hippien kansoittamassa kaupungissa, ja etenkin sen ajan popparit ja rokkarit olivat kiinnostuneita ryhmästä. Marianne Faithfull poseerasi kerran heidän lehdessään, muttei mennyt toiste, koska pelkäsi ryhmän jäseniä.
Prosessikirkon toiminta hiipui hiljalleen 70-luvun alussa, kun innostus lopahti eikä se maailmanloppu tullutkaan. Vaikka ryhmän opeista ei uudeksi uskonnoksi ollutkaan, Prosessikirkko on arvokas pala pophistoriaa ja heidän 70:n levyttämättömän laulun arkistonsa ryhmän ehkä arvokkain kulttuurillinen perintö. Tälle levylle niistä on valikoitunut kymmenen uudelleentyöstettyä versiota.
Yhtyeen pääjehu, David ”Christian” Nuss (rummut, laulu) on kasannut ympärilleen kaiken kaikkiaan varsin pätevän ensemblen. Vierailevina vokalisteina ja kertojina esiintyvät Jamie Myers (Wolves in the Throne Room, Hammers of Misfortune), Genesis P-Orridge (Throbbing Gristle) sekä laulaja-lauluntekijä Imaad Wasaf. Viulun varressa kuullaan puolestaan Eyvind Kangia.
Sabbath Assemblyn sovitukset ovat synkeän hippirokahtavia ja uivat osittain tämän ajan retrossa occult rock -virrassa. Itse sisältö on painavampaa kuin muilla vastaavilla levytyksillä. Levyllä kuullaan paljon alkuperäisiä rukous- ja messupätkiä, joskin varsinaiset laulut ovat uudelleentyöstettyjä. Genesis P-Orridge on pelottava uhraajan roolissaan, Jamie Myersin vokaalisuoritukset ovat puolestaan aavemaisen kauniita. Lauluissa on uhmaa, kauneutta, voimaa ja myös puhdasta iloa. Vaikka maailmanlopusta lauletaankin. Osa biiseistä on akustisen kitaran sävyttämiä hymnejä, osa taas rokkaa vähän rajummin, parhaimmillaan jopa Doorsin tyyliin.
Ye Are Gods on hienosti rakennettu kokonaisuus, jossa liturgioiden, akustisten hymnien ja rokkipalojen välinen vaihtelu on täydellisesti tasapainossa. Mikään kolmesta elementistä ei riitele keskenään, ja näin messumaisesti rakennettu levy säilyttää draamankaarensa loppuun saakka. Ekstrapisteet myös tyylikkäästä pakkausmuodosta: kirjan muotoon tehty digipack-kotelo on hieno, ja mikä parasta, bookletista löytyvät nuotit kaikkiin virsiin. On siis aika kaivaa nuotiokitarat esiin ja laulaa maailmanlopusta. Jos vaikka tällä kertaa natsaisi.