Kotimaisen undergroundlegendan tuore pitkäsoitto esittelee jälleen kerran laajan spektrin musiikillisia sävyjä, mutta jälki kuulostaa moninaisuudestaan huolimatta vain ja ainoastaan Circleltä.
Yhtyeen ilmaisu pitää sisällään niin avantgardea, fuusiota, krautrockia, ambientia kuin heavyäkin. Nykyisellään sekstetti on päätynyt lyömään musiikkinsa NWoFHM-nimikkeen (New Wave of Finnish Heavy Metal) alle. Termi on tarkemmin ajateltuna melko osuva, sillä raskaat ja hypnoottiset riffit ovat aina olleet yhtyeen ilmaisun koossapitävä liima.
Terminal on tuotteliaan kollektiivin 32. (!) albumi. Se ei murra raja-aitoja, jos asiaa tarkastelee bändin oman tuotannon valossa, mutta kaikkeen muuhun, etenkin populäärirenkutuksiin, verrattuna Circle on kuitenkin täysin oma entiteettinsä. Vaikka sen toiminta on melkoista häröilyä, kaikella tuntuu olevan jokin tarkoitus. Myös Terminal pitää otteessaan ja säilyttää absurdin flow’nsa alusta loppuun.
Parhaimmat hetket koetaan jo aloituskappaleessa Rakkautta Al Dente, jonka johtoriffi on helvetillisen koukuttava. Kyseessä on eittämättä albumin paras esitys, vaikka eipä muissakaan ole juuri moittimista. Kokonaisuus toimii hienosti, ja levy on jopa helppoa kuunneltavaa, vaikka musiikki sinällään ei sitä ole.
On ihailtavaa, että yli Circlen musiikki on säilynyt 20 vuoden jälkeenkin rosoisena ja kompromissivapaana. Jos joku väittää, että rockmusiikki ei voi olla taidetta, hän on väärässä.