Myös Edenian-yhtyettä luotsaavan Max Molodtsovin death doom -viritelmä on pitänyt yllä tiheää julkaisutahtia. Vuonna 2016 ilmestynyt debyytti Of Ruins… ja viimevuotinen Where the Sullen Waters Flow -ep saavat nyt seuraa uudesta kuuden kappaleen murhekavalkadista.
Bändin nimi summaa kuulijaa kohtaavat surunsävyt oikein hyvin, mutta levy ei sisällä erityisen mieleenpainuvaa materiaalia. Keskiöön nostetut melodiasateet tulvivat jylhää tuskaa, mutta kokonaisuutena ilmaisu on paitsi melko persoonatonta myös tympäisevän tasapaksua. Variaatiota esiintyy lähinnä laulupuolelle painottuvien vierailijoiden myötä, mutta heidänkään esityksensä eivät ole kovin kummoisia, vaikka joukossa on tunnettujakin nimiä.
Toisiaan ja siten myös itseään toistavilta sävellyksiltä puuttuu suunta, mikä on harmi, sillä niistä monen ytimessä on kaunis idea. Yksittäiset osiotkaan eivät tahdo pysyä hapuilevan rumpuohjelmoinnin vuoksi aina kasassa. Valitut soundit tosin palvelevat mainiosti raskasta tunnelmaa.
Kun epätoivossa ei ylletä hetkeksikään pakahduttavuuteen asti eikä kappaleissa riitä kantokykyä, lopputulosta voi luonnehtia vain keskinkertaiseksi.