Puoli-imelää jytää, sekoitus 70-luvun boogieheviä, protoprogea ja risteilijällä soittavaa romanialaista ammattiorkesteria! Vinun Sabbatumin tunnelma on kertakaikkisen riemastuttava, peloton ja nostalginen. Iskelmälliset kappalerakenteet ja elämänhalua nostattavat kertosäkeet toimivat, ja doomkäänteet tuovat syvyyttä ja pimeyttä.
Vaikka tässä ollaan tuhdisti Atomic Roosterin, Uriah Heepin, Lucifer’s Friendin ja Spiritual Beggarsin vanavesissä, hattuni nousee korkeuksiin bändille, joka kuulostaa kaikista ilmeisistä vaikutteistaan huolimatta omalta itseltään.
Bändin tarjonta on vuosien saatossa monipuolistunut, mikä on hiukan kaksiteräinen miekka. Kämäisyys on ollut yhtyeen hyvän soundin ja uskottavuuden kulmakiviä, mutta toisaalta soiton kehittyminen on musiikillisesti merkittävästi kiinnostavampaa. Bändi pistää nyt tiskiin valioluokan irrottelua ja raskaansarjan progettelua, ja levy kaikeksi onneksi vielä paranee toistojen saatossa.
Vähän uudenlaista Vinum Sabbatumia luo myös poikkeuksellisesti suomeksi laulettu Autuuden maa, joka onnistuu loistokkaasti. Perään tuleva Profane Soil kutkuttavine alkuineen, tarpeellisine välidoomailuineen ja lopun vetävine progeketteryyksineen nousee levyn kohokohdaksi.
Levy on yhtä aikaa kepeä ja raskas taidonnäyte hevin, protohevipsyken, progen ja eri vuosikymmenten sekoittumisesta. Oman kulmansa antavat julmat Hammondit, joissa ei säästellä.