”Sen verran karskia on meno, ettei pullamössösukupolvella taida kestää kantti” – arviossa A.R.G.

Levyarvio julkaistu Infernossa 5/2015.

Kuva: Susanna Raitamaa

A.R.G.
Redemption from Refaim

Ranka
3_5_kirvesta

Suomithrashin likaisimman osaston edustaja, Kuusamon A.R.G. (omaa sukua Ancient Rotten Graveguards), palailee levykantaan. Bändin uusi tuleminen on kevyt yllätys, semminkin, kun se ei onnistunut niittämään koskaan huikeaa suosiota. Kiitettävästi koukkuja sisältävän uutukaisen avulla sekin on mahdollista, joskaan en löisi asian puolesta vetoa. Sen verran karskia on meno, ettei pullamössösukupolvella taida kestää tämän parissa kantti. Haisee liiaksi hiki, veri ja paska.

1980–90-lukujen taitteessa suttuisesti rääpinyt kopla pitää edelleen soundinsa rupisena, mutta nyt tuotanto ei raavi korvakäytäviä vereslihalle. Death/thrashiin nivoutuva meno on yllättävänkin jämerää paahtoa, eikä reilun parin vuosikymmenen taukoa huomaa mistään. Eteenpäin on menty, mutta ei liiaksi. Sodom tästä tulee mieleen aika pitkälti edelleen.

Aiempaan verraten (edelliset kuulokuvani ovat oikeasti 90-luvun alusta) ote on selkeämpi. Sahausta ja riivintää piisaa edelleen, mutta homma on oikeastaan kaikin puolin ammattimaisemman kuuloista. Joku saattaa jäädä kaipaamaan yhtyeen aiemmassa tuotannossa litissyttä motörheadmäistä visvaa, mutta on se tämäkin aikamoista rähinää, vaikka jytä raikaakin nykystandardien mukaisesti.

Levy on ennakkokuunneltavissa tämän linkin takana.