Kun Entombedin ja Graven kaltaisille svedukuolopioneereille orkestrointeja tehnyt musiikin tohtori ja multi-instrumentalisti Thomas von Wachenfeldt panee hynttyyt yhteen Gjallarhornissa ja Nordmanin yhtyeessä folkperustaisesta popista koko kansan musiikkia tehneen puhallinsoittajan Göran Månssonin kanssa, on ehkä lupakin odottaa hyvää.
Bards of Skaði ei ole ainoastaan hyvä. Se on kuin ajassa paikoilleen jähmettynyt ensimmäisen Lord of the Rings -elokuvan avauskohtaus. Kaksikko mukailee debyytillään siis muun muassa Howard Shoren tunnelmia, mutta ei rajoitu niihin. Sielun haavat paranevat ikiaikaisten instrumenttien suodessa kiireetöntä, vapaasti hengittävää ja leimallisesti skandinaavista ambientia ja folkia, joka kuulostaa siltä kuin se olisi osa meidän kaikkien historiaa
ja yhteistä perintöä.
Kappaleiden nimillä ei ole väliä, kun kokonaisuus maalaa mielen kankaalle viikinkihautajaiset, aamukasteisen metsän, leiritulet ja milloin mitäkin aina yhtä elähdyttävin värein ja maanläheisen orgaanisesti.
Muista en tiedä, mutta ainakin tämän nykyihmisen keskittymishäiriöinen mieli kaipaa toisinaan Bards of Skaðin kaltaista maadoittavaa musiikkia.