”Siis häh?” – arviossa Circlen Pharaoh Overlord ja Pharaoh Overlordin Circle

Levyarvio julkaistu Infernossa 5/2015.

Circle
Pharaoh Overlord

3_kirvesta
Pharaoh Overlord
Circle

4_kirvesta
Ektro

Siis häh? Levykaksikon kannet ovat identtiset, mitä nyt ensimmäisessä kaupunkimaisema on valokuvana, toisessa litografiana. Mutta kun levyn pistää soittimeen, väärä levy lähtee soimaan. Tai siis vissiin väärä. Ehkä. Kyllä, joo.

Ei sikäli, että levyt ihan kamalasti toisistaan poikkeaisivat; molemmissa on touhuamassa miltei sama kokoonpano. Tarjolla on liitoa ja junnausta, mutta soundi on aika selkeästi eri.

Erehtyä voisi ihan hyvin, sillä kummankaan levyn anti ei kuulosta oikein totutulta. Kumpikin on (Circle-levyn päättävää, klassisella hoilotuksella ryyditettyä Madonna of Viggianoa lukuun ottamatta) instrumentaalimusiikkia, vaikka ihmisääniäkin kuullaan hiukan.

Pharaoh Overlord vetää nyt pidemmän korren pumpatessaan ihastuttavan pehmoisesti pulppuavaa intsrumentaalisynarockia Jan Hammerin ja vastaavien kasarihahmojen hengessä. Levyn aloituskappale, loistavasti nimetty Eläin rientää kotiin, on riemukas ja mieltäylentävä ralli. Muutkin levyn kappaleet hymyilyttävät ja miellyttävät kovasti, mutta eivät yllä aivan samaan. Upeat kitaramelodiat hyväilevät tajuntaa, syntikat mulmuttelevat hauskasti ja elastinen biitti rullaa vastustamattomasti. Levy on erittäin miellyttävää ja mukavaa musiikkia, silleen oikeasti kivalla tavalla.

Circle operoi astetta utuisemmissa maisemissa, eikä aivan tällaista Circleä ole aiemmin kuultukaan. Puhaltimet ja huhuilut tuovat tuoretta säväystä, ja hommassa haiskahtaa jotenkin folkahtavasti jatsimpi ote. Junnausta pitkän kaavan mukaan on silti tarjolla, ja nyt mieleen tulee omituisella tavalla Earth. Omituisia mielenmaisemia tässä luodataan, ja sävelistä tihkuu taiteellisuus aika mielettömällä tavalla. Mielenkiintoinen tuotos tämäkin, joskaan ei musiikillisesti ehkä se mukaansatempaavin.