Kreikkalaisen Fortress Under Siegen neljäs albumi kuulostaa yhdistelmältä parin ensimmäisen albumin Kamelotia, 1980-luvun Heir Apparentia ja nykyistä Queensrÿcheä.
Jenkkityylisen riffivetoiseen power metaliin pohjaavassa soundissa on aavistus progea ja rahtunen vaikeasti määriteltävää Wanhan Maailman fiilistä. Muun muassa Beast in Blackiä Youtubessa tykittelevän Tasos Lazarisin rintaäänessä on särmää ja kireähkössä ylärekkarissa puhtia kuin kolmessasadassa spartalaisessa, mutta sekstetin akilleenkantapääksi paljastuvat sävellykset.
Soitto-osaamista ja näppäriä sooloja kahden kitaran ja koskettimien ääniseinämässä piisaa, mutta biiseissä on liian vähän koukkuja, jotta ne olisivat muistettavia. Joskus groove loksahtaa kohdalleen ja kyyti miellyttää korvaa, toisessa kohtaa huomion vie maukas kahden kitaran harmonia tai rumpufilli. Kuulijan odotellessa kieli pitkällä lisää hienoja hetkiä liian monen kappaleen flow ja sinänsä mainiot rakennuspalikat uhrataan näennäisen progressiivisuuden alttarille.
Vika paranee onneksi hiukan jokaisen lisäkuuntelun myötä. Lyriikat sen sijaan eivät, ne kun ovat genren vakiokauraa: historiaa, mytologioita ja scifiä.