Soittamisen hauskuutta ja riemua – arviossa The Neal Morse Band

Arvio on julkaistu Infernossa 1/2017.

06.04.2017
The Neal Morse Band
The Similitude of a Dream
Metal Blade

Neoprogen tuotteliaimpiin kavereihin kuuluva Neal Morse jätti perustamansa Spock’s Beardin vuosituhannen alussa ja siirtyi hengellisen heräämisen myötä soolo-uralle. Lisäksi mies on ehtinyt vaikuttaa Transatlanticissä ja Flying Coloursissa.

Toisinaan Morsen julkaisutahti on ollut vähän turhankin ripeä, mutta toisaalta hänen uralleen ei ole mahtunut floppeja. Joitakin vuosia sitten väsyin miehen tyyliin ja pidin hieman taukoa hänen musiikistaan. Vuonna 2015 tapahtui muutos, sillä miehen perustama The Neal Morse Band tuntui antaneen miekkoselle uutta virtaa. Samana vuonna julkaistu albumi Grand Experiment onkin parasta mitä Morse on koskaan julkaissut.

The Similitude of a Dream on kokoonpanon toinen albumi, ja tällä kertaa on haukattu vähän isompi pala. Kyseessä on tuplalevy, joka perustuu John Bunyanin 1600-luvun lopulla kirjoittamaan kirjaan Kristityn vaellus (The Pilgrim’s Progress). Parillesadalle kielelle käännetty teos on yksi kaikkien aikojen suosituimmista englanninkielisistä romaaneista. Massiivisesta, allegorisesta tarinasta ei kateta levyn kestosta huolimatta kuin murto-osa, ja hyvä niin, sillä rajat ne on oltava suuruudenhulluudellakin. Levy on siinäkin mielessä erikoinen, että siltä uupuu täysin Morselle tyypillinen pitkä eeposraita. Tässä mielessä uutuus muistuttaakin rakenteeltaan ensimmäistä Testimony-levyä.

Jos albumia vertaa Grand Experimentiin, se on edeltäjäänsä jonkin verran raskaampi ja kitaravetoisempi. Sepä ei haittaa, sillä nykyinen kitaristi Eric Gillette on mennyt heittämällä suosikkisoittajieni joukkoon. Ei sillä, etteivätkö rumpali Mike Portnoy, basisti Randy George ja kosketinsoittaja Billy Hubauerkin hoitaisi tonttejaan erinomaisesti. Riffipainotteisuudestaan huolimatta levyltä paistavat läpi myös Morsen melodinen sävelkieli ja tavaramerkiksi muodostuneet synasoolot. Teemoja rakennetaan huolella ja kierrätetään tuttuun tapaan pitkin levyä.

The Similitude of a Dream on vapautunut ja vapaasti hengittävä levy, jolta huokuu soiton hauskuus ja riemukkuus. Tämä on ainakin itselleni varsin merkittävä asia.

Lisää luettavaa