Norjalaistulokas Syn soittaa ysäriltä tuttua väkivaltaista black metalia vanhan Ulverin, Forgotten Woodsin, Borknagarin, Trelldomin ja vastaavien tyyliin. Synkeä, jäinen ja tuskaisen melankolinen debyyttilevy on tehty taidolla ja tunteella, eikä ihme, sillä jätkät vaikuttavat myös Askeregnissa ja Triumph of the Moonissa. Tällaista nostalgisen black metalin pitää olla.
Synin musiikista löytyy myös hienovaraisempaa tunnelmointia, joten kokonaisuus ei ole pelkkää mättöä ja uhkaavaa aggressiota. Biiseissä on mukavasti variaatiota ja omaleimaista meininkiä, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Etenkin laulusuoritukset ovat nautinnollista kuunneltavaa. Löytyy puhtaampaa Garm-henkistä fiilistelyä, uljasta huutelua, puhetta, röhisevämpää matalaa ääntä ja hieman korkeampaa rääkynää. Muuntautumiskyky on ehdottomasti bändin tärkein ominaisuus.
Levy ei käy tylsäksi ja reipas nelikymmenminuuttinen soljuu kivuttomasti. Mitään varsinaista valitettavaa bändin musiikista ei löydy. Villfarelse on debyytiksi erittäin hyvä, joten vain helvetti on rajana. Toivottavasti potentiaali manifestoituu pienellä jatkokehityksellä.