Syväsukellus aavemaisen huuruisiin tunnelmiin – arviossa J. Kill & Mr. Mule

Arvio julkaistu Infernossa 8/2016.

25.12.2016
J. Kill & Mr. Mule
Lopun ajan kansan lauluja
Omakustanne

Nykymusiikin pitää tarjota suuria elämyksiä, mutta ne perustuvat lähes poikkeuksetta ulkomusiikillisiin seikkoihin. Ei siis mikään ihme, että täysin omaehtoinen ja pienimuotoinen tekeminen elää ja voi hyvin syvällä pinnan alla, kuten Saatana konsanaan. Lopputulos ei ehkä ole aina kaikkein onnistuneinta tai helpoimmin omaksuttavinta, mutta viitseliäille on tarjolla mielenkiintoisia näkemyksiä ja tulkintoja.

Yhden miehen J. Kill & Mr. Mulen toinen virallinen fyysinen julkaisu, pienen painoksen kasettialbumi, on malliesimerkki tekemisestä, jolla on pohjimmiltaan merkitystä vain tekijälle itselleen. Näin siitäkin huolimatta, että kasetti on tuotu myös kaupallisille markkinoille aina Bandcampiä myöten. Kotikutoisuus näkyy niin käsityönä tehdystä saatekirjeestä kuin paketoinnista aina kansitaiteita myöten.

Yksinkertaista rämpyttelyä mies ja kitara -pohjalta esittelevä avauskappale Jumala on kone ei tee kovinkaan kummoista vaikutusta. Siitä alkaa syväsukellus aavemaisen huuruisiin tunnelmiin, joita äärimmäisen pelkistetty akustinen ilmaisu urkuineen ja erilaisine kilinöineen ja kolinoineen onnistuu luomaan mainiosti. Lopputulos on yllättävän monipuolinen, mutta samalla täysin koherentti ja järkeenkäypä, on se toteutettu sitten kokeellisemmin tai perinteisemmin bluesin tai folkin tyylikeinoin.

Ei ole mikään ihme, että Lopun ajan kansan lauluja on eräänlainen teemalevy ”pre-apokalyptisen tuomiopäivän kultin matkasta kohti varmaa tuhoa”. Synkkä ja vahva tarina on aistittavissa jo pelkästä musiikista ilman taustatietoja tai tekstejä. Tekijän henki on kaikkialla väkevästi läsnä, ja mieleen hiipii jopa järjetön epäilys henkilökohtaisesta osallisuudesta edellä mainittuun kulttiin.

Synkkyydestään huolimatta tällaisen musiikin kuuntelu tuntuu kummallisen lohduttavalta – myös siksi, että vielä löytyy muusikoita, jotka sekä osaavat että uskaltavat tehdä vain ja ainoastaan sitä, mitä pään sisältä sattuu tulemaan. Lopun ajan kansan lauluja onkin julkaisu, jota ei tee mieli arvostella, arvosanoittamisesta puhumattakaan. Se on kuitenkin levy, jonka olemassaolosta haluaa kertoa ja toivoo ihmisten ottavan sen kuunteluun.

Lisää luettavaa