Tämä saksalaisyhtye on pitkän linjan puurtaja, jonka nimi ei nouse esiin juuri missään. Jo 1990-luvun puolella aloittanut bändi katkaisee vuosien mittaisen tauon pitkäsoittorintamalla – uutukaista edeltävä The Crossfire ilmestyi vuonna 2007.
Open Wide, O Hell on Fall of Serenityn viides kokopitkä ja heittämällä porukan vahvin ja kypsin levytys. Aiemmin tyylistä paistoi Göteborg siihen malliin, että kopioinnin maku oli liian vahva. Vuonna 2024 Fall of Serenity
soittaa yhä melokuoloa, mutta ilmettä on löytynyt muualtakin kuin Ruotsista.
Parhaimmillaan bändi on vakuuttava. Esimerkiksi A Winter Song tarjoilee väkevää eeppishenkistä tunnelmointia, vilpoisaa blast-kaahausta ja uljasta kitaramelodiointia. Levylle lainaillaan myös melodisen mustan metallin puolelta. Riffeissä on terävyyttä ja tunteet pyritään pitämään suurina. Kaikesta hyvästä huolimatta Open Wide, O Hell lipuu taustamusiikin puolelle. Myös kuivakasti kähisty örinä alkaa tuntua puuduttavalta.
Fall of Serenity taiteilee koukuttavan ja haukotuttavan, muistettavan ja unohdukseen tuomitun raja-aidalla. On kuulijasta kiinni, mille puolelle toiminta milloinkin horjahtaa.