Jo 35 vuotta rässännyttä Dead Headiä eivät tunnu vuodet painavan. Bändin kahdeksas albumi sisältää armottomalla asenteella väännettyä perinnetietoisen päällekäyvää death/thrashiä. Herrat eivät jää pelkästään muistelemaan vanhoja, vaan ote on piristävän tuore.
Soitto on tanakkaa ja tarkkaa mutta sisältää myös ilahduttavasti rosoa. Ralph de Boerin raivokas räksytys alleviivaa aggression määrää. Sooloissa mennään tunne ja kitarakampi edellä, eikä turhaa tiluttelua harrasteta. Riffittely on omintakeisuudesta huolimatta varsin tarttuvaa, ja tietty ehdottomuus luo jotain yhtäläisyyksiä Sadusiin.
Aikaisemmilta levyiltä tuttu äkkivääryys ei ehkä ole niin pinnalla, ja sovitukset ovat Dead Headin mittakaavassa vähän maltillisempia. Ihan perusveivausta nelikko ei kuitenkaan harrasta, mikä erottaa heidät monista muista alan yrittäjistä – ja toisaalta myös suuremmasta suosiosta.
Tietystä omapäisyydestä kertoo sekin, että miehet itse pitävät Shadow Soulia ep:nä, kun taas levy-yhtiö markkinoi sitä kokopitkänä albumina. Niin tai näin, tanakan thrashin ystäville varma pala. Toivottavasti hiljan peruuntunut Suomen-kiertue saadaan uudestaan tulille.