Saksasta Gothan kaupungista tuleva Farsot taiteilee avantgardistista black metalia. Vaikka uraa on takana neljännesvuosisata, bändin uutuus on vasta sen neljäs kokopitkä.
Pitääkö sanonta ”hiljaa hyvä tulee” paikkansa nyt? Kyllä ja ei. Levyn soundissa on saksalaistyylistä hämärän arvoituksellista särmikkyyttä, samaan tapaan kuin maanmiesyhtyeissä Dark Fortress ja Secrets of the Moon. Farsotin kappaleet ovat kuitenkin levottomammin, kimurantimmin ja sakeammin omassa mustassa valtakunnassaan liikehtiviä entiteettejä.
Albumin atmosfääri vaihtelee äreän tilittämisen ja houreisen monologin välillä. Kappaleiden tarinallisesti etenevä moniulotteinen synkkyys kutsuu luokseen, mutta draaman kaaresta ei meinaa saada kiinni. Syynä on selkeiden kiinnekohtien kuten vahvojen tunnelmapiikkien ja sävellyskliimaksien puute. Toisin sanoen tummuudessa piehtaroivat biisit eivät paljasta syömähampaitaan kunnolla missään vaiheessa.
Pitkän linjan yhtye varmasti tietää, mitä on kauan kypsytellyllä levyllään hakenut. Kriitikolle lopputulos ei kunnolla avaudu.