Tarraa korvaan ja niskalihaksiin kovaa – arviossa Silent Winter

Julkaistu Infernossa 10/2024.

26.01.2025
SILENT WINTER
Utopia
NO REMORSE

Vaikkei sitä välttämättä uskoisi, eurooppalaisenkaan power metalin ei ole pakko kuulostaa munattomalta. Liki parinkymmenen vuoden nokosilta 2018 heränneen kreikkalaisen Silent Winterin musiikki on samaa sukua kuin ”myöhempien aikojen” Gamma Rayn: rivakkaa ja melodista, sopivan purevaa ja jokaisen ideansa velkaa Judas Priestille.

Kakkosalbumi Utopialta ei löydy huonoja biisejä. Mukaansatempaavien tuplakitaraliidien, kantavien melodioiden ja vastustamattomasti etenevien riffien ansiosta kappaleet eivät ainoastaan tarraa korvaan ja niskalihaksiin, vaan vaativat niskajumpalle pikaista uusintaa.

Ihanasta tuplakitarakudelmasta, pumppubassosta ja tanakasti potkivasta tuplabasaroinnista huolimatta Silent Winterin ylivoimaisin ässä on sen laulaja. Mike Livas taiteilee vakuuttavasti niin baritonissa kuin tenorissa, ja hemmon ruhtinaallisen rosoisessa äänessä on korkeutta, karismaa ja karkeutta, minkä vuoksi hän laulaa myös loistavassa, vielä kertaluokkaa rajummassa Bloodornissa.

Miinus on, että Utopian kappaleiden riimit on kirjoitettu niin pukaten pakaten täyteen sanoja, ettei Livas pääse laulamaan riittävästi pitkiä ääniä, joissa hänen soundinsa soi stydeimmin.