Pari vuotta sitten Haken suoritti progeyhtyeelle pakollisen aikuistumisriitin ja muotoili edellisestä pitkäsoitostaan Vectorista teemalevyn, eikä lopputulos ollut hullumpi. Vectorin tarina sijoittuu 1950-luvulle ja sen pääosassa on katatonisessa tilassa oleva mies, joka on altistettu erilaisille psykologisille kokeille. Mitään sen kummempia yksityiskohtia ei tarjoiltu, vaan teemaan jätettiin runsaasti tulkinnanvaraa, mikä on itselleni aina mieluisaa. Alkusysäyksen tarinalle antoi The Mountain -levyltä (2013) löytyvä Cockroach King -kappale, jonka teemoja ja musiikillisia aihioita lähdettiin laajentamaan suuremmaksi konseptiksi.
Virus jatkaa samaa tarinaa, mutta nyt on edetty ajassa 20 vuotta eteenpäin. Jos Vector oli syntytarina, Virus kertoo valtaannoususta, tyranniasta ja kaiken lopusta. Musiikillisesti yhtye jatkaa raskaammalla ja aggressiivisemmalla linjalla, mikä toki sopii ei-niin-valoisan aihealueen luonteeseen.
Avauskappale, ensimaistiaisenakin tarjoiltu Prosthetic lienee raskainta ja riffivetoisinta Hakenia tähän mennessä. Toinen singlelohkaisu Canary Yellow taas peilaa oivasti levyn toista, melankolisempaa ja tunnelmallisempaa puolta. Sanatkin osuvat hyvin kohdalleen: ”You try to save the world / when it’s you that needs help / strive to win their hearts / when it’s mine that needs love.”
Levyn keskiöön asettuu viiteen osaan jaettu 17-minuuttinen sarjateos Messiah Complex, joka muistuttaa rakenteeltaan ja draaman kaareltaan hyvin paljon Affinity-levyltä (2016) löytyvää The Architect -eeposta. Kappale on myös albumin selkein nyökkäys yhtyeen rönsyilevämmälle varhaistuotannolle. Viimeisen osan nimi on Ectobius Rex, mistä nokkelimmat pokkelimmat osaavat päätellä, mihin se viittaa.
Haken ei tee kuudennella täyspitkällään mitään maatajärisyttävää saati radikaalia, mutta onnistuu pitämään kiinni saavutetuista asemista. Virus on tasaisen tappava ja laadukas teos, joka onnistuu välttämään teemalevylle tyypilliset sudenkuopat. Jokainen kappale puolustaa paikkaansa, eikä levy tunnu missään vaiheessa raskassoutuiselta. Se on soljuva ja siihen on helppo päästä sisään, mutta silti se onnistuu tarjoamaan jokaisella kuuntelukerralla uusia elämyksiä.
Kuitenkaan en voi olla ajattelematta, onko orkesteri ajanut itsensä luovassa mielessä nurkkaan. Mihin tästä? Mitä seuraavaksi? Tällä kertaa Haken sai aikaiseksi Hakenilta kuulostavan levyn, joka rastittaa onnistuneesti jokaisen vaadittavan laatukriteerilaatikon. Se on jo paljon, mutta onko se riittävästi kunnianhimoiselle progemetalliyhtyeelle? Tämä on kysymys, jonka äärelle huomaan palaavani uudestaan ja uudestaan.
On kysymys sitten validi tai triviaali, mikään ei poista sitä tosiasiaa, että Virus on hyvä levy. Se on tekninen ja koukeroinen, mutta samaan aikaan melodinen ja tunnelmallinen teos, joka pitää kuulijan otteessaan vaivattomasti. Vain aika näyttää, mille kohdin asteikkoa albumi asettuu yhtyeen kaanonissa.