Tekniseltä kantilta nämä italialaiset ovat valmiita samaan sarjaan Nilen ja kumppanien kanssa. Hideous Divinityn viides pitkäsoitto on vanhaa ja uutta liittoa sekoittava tuhti suoritus.
Jäseniltä löytyy soittokokemusta Abortedin ja Hour of Penancen kaltaisista bändeistä. Tuotanto ei ole kiiltävintä mahdollista, mutta kaikesta kuulee, että jokunen euro ja tunti on matkan varrella poltettu.
Soitto on tikissä, eikä maisemaa väritä turha ruoste. Soundissa on onneksi myös death metalille elintärkeää purevuutta, mutta kaikkiaan Unextinct on hyvin täsmähenkinen pommi. Jopa siinä mitassa, että korvista on syytä löytyä kuolon ohella viehtymystä myös matemaattisempiin ja kylmempiin asioihin.
Tämä ei ole itsessään vielä syy moitteisiin, mutta raa’asti sanottuna minun vaikea löytää levyltä yhtään varsinaista biisiä. Kosmisen jylhä, massiivinen ja hienoisen riitasointuinen mättö sisältää kuitenkin oman viehätyksensä.
Pätevästi jaeltuja iskuja, teknistä brutalointia ja rytmistä tärinää kuunnellessa saattaa viihtyä, mutta tarttuvia riffejä, vetävää groovea tai ylipäätään koukukkaita kuviota hakiessa huuli käyttäytyy kuin tissiä hamuaisi. Maito jää saamatta.