Faktat tiskiin: Christofer ja kumppanit versioivat 1960–70-lukujen ranskalaisia iskelmiä. Uunituoreen albumin suurin kompastuskivi on se, ettei oikein tiedä kuinka siihen suhtautuisi, ei niinkään itse musiikki. Biisimateriaali ei ole therionmaisen mammuttipitoista, vaan kappaleet soivat pakottamattomina, ja kestot pyörivät kolmen minuutin keskitasossa.
Vuoden 1965 Euroviisujen voittajakappale Poupée de cire, poupée de son aloittaa pelin vauhdikkaan tarttuvasti, ja se kuullaan levyllä peräti kahtena eri versiona. Tuplaversioinnin funktio jää hämäräksi. Lauluosastolla liikutaan enimmäkseen naisoopperalaulun varassa, ja bändissä vuosia vaikuttanut Snowy Shaw tekee vain pienen vierailun.
Les Fleurs du Malia voi pitää kiintoisana ja ihan onnistuneenakin tuotoksena, muttei sinänsä uutena Therion-levynä.