Todella tykki annos vauhtia, loistavia riffejä ja ensiluokkaista rässisoundia – arviossa Sacred Reichin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 7/2017.

Sacred Reich
Ignorance
Metal Blade

Jos diggaa undergroundimmasta kasarirässistä vähänkään, jenkkibändi Sacred Reichin debyytti on pakostakin tuttu ja varmasti korkealla kaanonissa. Eikä paremmasta väliä: vuonna 1987 julkaistu levy on todella tykki annos vauhtia, loistavia riffejä ja ensiluokkaista rässisoundia. Rumpusoundi eritoten lienee parasta, mitä tässä genressä on kuultu, mutta ei ansiokkaasti louhivissa kielisoittimissakaan ole nillittämistä.

Bändi myllyttää loistavasti melodian, ruhjonnan, vauhdin ja hidastelun välillä tasapainoillen. Erittäin tunnistettavalla laulusoundilla varustettu Phil Rind on täydellisesti rähinää ja alkeellista melodiaa yhdistävällä ilmaisullaan yhtyeen tavaramerkki.

Biisimateriaali on huipputasoista eurooppalaisin sävyin höystettyä jenkkirässiä. Esimerkiksi Ignorancen loistavaa – aloitusriffihän on parhaita ikinä – Death Squadia on jaksettu verrata Sodomin Agent Orangeen (1989). Samaa löytyy kieltämättä rutosti, mutta paskaakos tuosta, jos meininki on parasta, kummassakin.

Uusintajulkaisulla on originaalista poikkeava mustavalkoinen kansitaide, ja levyn biiseistä löytyy aiempia versioita. Niiden perusteellakin huomaa, kuinka optimaalisessa kohdassa Sacred Reich debyyttinsä julkaisi: biisit ovat hiottuja, tiukasti mutta innolla ja erinomaisella svengillä soitettuja, vauhdikkaita mutta silti esimerkillisesti hallinnassa. Seurannut Surf Nicaragua ja hitaampi, rytmikkäästi tykyttelevä American Way ovat nekin mahtavia, mutta eivät loppujen lopuksi saavuta samaa vihaista vimmaa kuin Ignorance.

Julkaisuna loistavan levyn 30-vuotispaketti häviää vuoden 2007 kattavammalle versiolle. Siltä löytyi Ignorancen ja nytkin mukana olevien bonusraitojen lisäksi Surf Nicaragua -ep, aimo tukku muita lisukeraitoja sekä muhkea dvd.