Kaipuu menneisiin aikoihin on vahvasti läsnä. Freeways-nelikko siirtyy aikakoneella 1970–80-lukujen taitteeseen, jolloin heavy rockia leimasivat tyypillisesti haikeus, hämyisyys ja viattomuus. Nykyajan äärimmilleen optimoidussa huomiotalousmetallissa ei ole näille ominaisuuksille sijaa. Pääasia on, että jytisee hyvin, ja kaikki on tutun ja turvallisen rajua.
Dark Sky Sanctuary sisältää kaihoisaa jytäämistä, jossa liikutaan vanhakantaisen hard rockin ja heavy metalin parissa.
Letkeästi rullaava aloitusbiisikaksikko tihkuu melankoliaa, mutta vauhdikas Give em the Gears onkin taas selkeä kunnianosoitus Diamond Headille. Graveyard-tyyppiseen ruotuun palataan nimikappaleessa, ja näillä askelmerkeillä jatketaan päätyyn saakka, kunnes Cracked Shadowin väliosassa otetaan hattu päästä ja nyökytellään hyväksyvästi Black Sabbathille. Tällainen vaihtelu on
virkistävää.
”Aika entinen ei koskaan enää palaa”, totesi salakuljettaja Laitinen Junnun laulussa. Freeways onnistuu kuitenkin toisintamaan mennyttä mallikkaasti ilman ummehtuneisuuden tuoksua. Eskapismille on aina aikansa ja paikkansa, kunhan siihen ei eksy loppuiäkseen.