Mausoleum Gate
Mausoleum Gate
Cruz Del Sur
Jos kuopiolaisten ensidemo (2010) ja vuosi sitten ilmestynyt seiska olivat kiehtovia mutta vielä varsin raakilemaisia käppähevijulkaisuja, täyspitkälle bändi on petrannut selkeästi joka osa-alueella – köpöistä, joskin asiaan tavallaan kuuluvaa tuotantoa lukuun ottamatta. Mitä enemmän debyyttiä kuitenkin kuuntelee, sitä paremmin korvat ja aivot alkavat tottua autenttisen tuhnuisiin soundeihin. Tämän yhtyeen kohdalla tuotantoa voisi kai alkaakin kutsua tavaramerkiksi.
Kitaratyöskentelyä tuli kehuttua jo Obsessed by Metal -seiskan yhteydessä, ja nyt V.P. Varpulan aiemmin hitusen liiaksikin hapuileva laulutyylikin on saanut rutosti lisää itsevarmuutta, omanlaisensa herkkyyden kuitenkin säilyttäen. Urut vonkuvat edelleen hyvinkin makeasti, ja suurin harppaus parempaan onkin tapahtunut tärkeimmällä osa-alueella eli sävellys- ja sovituspuolella. Bändi on löytänyt esikoisellaan oman lähestymistapansa hämyisen brittihevin ihmeelliseen maailmaan, vaikkei jälki ole vieläkään läheskään valmista.
Mausoleum Gaten erottaa monista muista menneisyyteen haikailevista heavy metal -bändeistä sen pauloihinsa salakavalasti kietova, eeppinen, mystinen ja jopa doomhenkinen tunnelma, josta kuitenkin puuttuu kaikenlainen pompöösi ote. Biiseissä voi kuulla syvältä maan alta kumpuavia kaikuja niin Mercyful Fatestä, Deep Purplesta kuin Iron Maidenistakin ilman, että niiden alkuperän voisi osoittaa suoraan sormella.
Mausoleum Gate kipuaa nimettömällä täyspitkällään Lord Fistin rinnalle kotimaisen hämyhevin kärkikastiin. Saapas nähdä, onko alkukesästä lupaavan kasettidemon julkaisseessa Tailgunnerissa ainesta kovaan suomihevitrioon mainitun kaksikon kanssa.