(Neo)progressiivisen rockin vanhat herrat ovat dokumentoineet vuosien varrella livekuntoaan oikein urakalla, mutta ei näihin levyihin silti tuntuisi kyllästyvän. Sopivasti vaihteleva settilista, erilaiset teemaillat ja muut erikoisuudet ovat taanneet, että Marillionin keikoilla ja omilla festareilla riittää kävijöitä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Tämä vuonna 2019 taltioitu, selvästi yli kaksituntinen keikka kauhoo osin aika syvääkin päätä. Bändin tueksi on saatu erinäisiä jousisoittimia, huilu ja jopa käyrätorvi. Niiden ansiosta kappaleita on sovitettu uudelleen aavistuksen seesteisempään muotoon, mutta ei liiaksi. Bändi on yhä pääosassa, vaikka tyylikkäästi soivat jouset ovatkin alati läsnä.
Settilista on jumalainen. Erityisesti pidempien eeposten ystäviä hemmotellaan, sillä 11 kappaleen valikoimasta peräti neljä lähentelee 20 minuutin rajapyykkiä. Gaza, Ocean Cloud, This Strange Engine ja uusimmalta levyltä napattu The New Kings… Herrajumala, mitä tunnelmoinnin ja pitkien kaarien juhlaa!
Valittamista ei jää myöskään jokseenkin täydellisestä äänimaisemasta. Se on lämmin, luonnollinen ja sopivan erotteleva. Bändin voi todella nähdä lavalla, eikä soundissa ole mitään keinotekoista tai kylmää. Soittokin sujuu kuten olettaa sopii, eli kaikki toimii vuosikymmeniä yhteen pelanneiden muusikoiden varmuudella.
En tiedä, onko esimerkiksi kitaristi Steve Rotherylle myönnetty koskaan minkäänlaisia palkintoja, kunniamerkkejä tai kuolemattomuuspillereitä, mutta voi sitä pakahduttavan kauneuden ja tyylikkään herrasmiesmäisyyden kosketusta, kun äijä päästää käsistään yhden lukemattomista hienoista kitarasooloistaan. En kestä!
Fishin aikakaudelle levyllä ei tietenkään enää haikailla, mikä on aivan ymmärrettävää. Väitän myös, että tämä saattaa olla Marillionin tähän asti onnistunein livetaltiointi. Juuri nyt en voisi kuvitella hienompaa musiikkia yölliseen fiilistelyyn.