Tuntuu kuin bändi olisi hypännyt ainakin neljä albumia eteenpäin – arviossa Darkwater

Julkaistu Infernossa 2/2019.

Darkwater
Human
Ulterium

En tiedä, mitä ruotsalaiselle Darkwaterille tarkalleen ottaen yhdeksän vuotta sitten julkaistun Where Stories End -albumin jälkeen tapahtui, eikä aiheesta meinaa löytää varmaa tietoa edes internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta kolmoslevyään kuunnellessa tuntuu kuin bändi olisi oikeasti hypännyt ainakin neljä albumia eteenpäin.

Viimeksi Darkwater harhaili samoilla seuduilla muiden 2000-luvulle ilmaantuneiden Dream Theater -kloonien kanssa. Ei enää. Kappaleet ovat yhä pitkiä ja Darkwater soittaa edelleen progemetallia, mutta nyt bändi on malttanut keskittyä melodioihin, hiljalleen kypsyviin tunnelmiin ja ennen kaikkea mieleenpainuviin kappaleisiin.

Keskivaiheilta löytyvä Alive-kaksikko, levyn päättävä Light of Dawn ja kolmantena kuultava Insomnia ovat parhaita osoituksia Darkwaterin kypsyneestä kyvystä vangita kuulijansa niin koukuttavasti, että seitsemän-kahdeksanminuuttiset kappaleet tuntuvat ytimekkyydessään puolta lyhyemmiltä.

Vielä rahtunen lisää monipuolisuutta, niin Darkwater voi nousta genrensä parhaaseen A-ryhmään.