Saksalaiset kauhumetallitaiteilijat palaavat astialle kahdeksan vuoden julkaisutauolta. Uutuutena on 12 lukuun jaettu konseptialbumi, joka ammentaa 1900-luvun alussa julkaistun Weird Tales -aikakauslehden fiktiivisistä hämärätarinoista.
Pian neljännesvuosisadan luomustaan ohjanneet Tobias Schönemann ja Markus Stock ovat edelleen synkän visionsa ytimessä. Musiikkityylillisesti bändin ilmaisu luovii yhä äärimetallimausteisessa doom- ja goottimetallissa. Yhtye ei ole kuitenkaan jäänyt juttunsa vangiksi, vaan sen seitsemäs albumi sisältää yllättävän tuoreen kuuloista kolkkoutta.
Teatraalisella dramatiikalla leikittelevät kauhutarinat soivat teemalevylle sopivalla yhtenäisyydellä. Tunnelmanvaihdokset matalimman tummuuden, raskaimman möyrinnän ja aavemaisimman kilkuttelun välillä ovat pääosin oikein onnistuneita. Myös levyn jykevä ja erotteleva äänimaailma kerää plussaa.
Weird Talesin ylevimmät hetket on sovitettu sen kahteen viimeiseen lukuun, Canticleen ja To Drink from Letheen. Niiden lisäksi levyllä olisi voinut olla vieläkin enemmän nyrkin puristavaa kerrontaa. Toimiva ja eheä lopputulos joka tapauksessa.