Tämän yhtyeen speksit olivat alun alkaenkin kohdillaan, mutta latinki on jäänyt aiemmilla julkaisuillaan piippuun. Tuskainen älämölö on raikunut teoriassa juuri niin kuin pitää, mutta kiinnekohtaa siinä ei ole ollut. Niinpä kärsivällisyys on loppunut ennen kuin hommaan on päässyt sisään.
Kuumimpien odotusten viilennyttyä musiikkinsa monimerkityksellisesti ”neo-crustiksi” määritellyt Vvorse osuukin sitten maaliin. Oli se sitten tikkataulun keskipiste tai kuulijan lärvi.
Päähän karkaa jo kättelyssä verrokiksi Tragedy, mitä ei voi ottaa muuta kuin kehuna. Turhaa kikkailua ei harrasteta, vaan viiden biisin kasetti-ep:n tehot poimitaan kiivaasta temposta ja riipivistä kitaroista, jotka kylvävät lohduttomuutta, mikäli sitä ei ole suomenkielisissä teksteissä tarpeeksi. Jos kylmään talveen kaipaa lisää pimeyttä ja itseinhoa, täällä olisi tarjolla.
Hirveän tarkkaa ruumiinavausta jyväskyläläisorkesterin soundille ei kannata tehdä, sillä tämän setin viehätys piilee tunnepuolella. Sanotaan nyt sen verran, että bändissä hurmaa erityisesti sen (paikoin jopa blackmetallinen) pohjoinen melankolia, joka yhdistyy hardcoreen saumattoman yhteissoiton kautta. Toisaalta jämy dynamiikka vertautuu Convergen kaltaisiin temppumaakareihin asti, joskin vain rakenteellisen ryhdikkyyden, ei niinkään kimuranttiuden kautta.
Suositellaan nautittavaksi vähän liian isolla volyymilla.