Turvallinen osa jatkumoon – arviossa Deranged

Julkaistu Infernossa 4/2020.

26.08.2020
Deranged
Deeds of Ruthless Violence
Agonia

Deranged on ruotsalaiseksi yhtyeeksi sikäli harvinainen tapaus, että bändi on takonut brutaalia ja lähinnä jenkeiltä opiskeltua death metalia jo kolmen vuosikymmenen ja kymmenen pitkäsoiton verran. Vastaavia lukemia ei löydy monelta.

Deeds of Ruthless Violence on turvallinen osa jatkumoon, jolla ei todellakaan leikitä. Derangedin musiikissa ei ole ollut ikinä minkäänlaisia keventäviä elementtejä tai ylimääräisiä sävyjä. Tälläkin kertaa levy tarjoaa reilun puolituntisen täysin perusteissa nakuttavaa ja tasaisesti öristyä ankaraa kuolometallia.

Ilmaisu on riisuttua, mutta ainoa alkuperäisjäsen, rumpali Rikard Wermén on onnistunut pitämään bändin omaleimaisen ja välittömästi tunnistettavan tyylin ennallaan. Persoonallisuudesta plussaa, sillä näin puhtaassa ja perusteissa pysyvässä musiikissa moinen on harvinaista.

Yksi syy omaleimaisuuteen löytyy Werménin kannuttelusta, sillä äijän tapa käyttää kioskiaan on varsin erikoinen. Tomifillien sijasta miekkonen suosii virvelifillejä, mikä antaa yhdessä kuivasti nakuttavan blastin kanssa etenkin nopeammille kappaleille erikoisesti tärisevän ja ikään kuin keskittymishäiriöisen fiiliksen.

Ehkäpä ainoa hienoinen ero entiseen löytyy muutaman hitaammin möyrivän kappaleen läsnäolosta. Niissä huomaa myös kitaristien tarpeen soittaa jotain tavanomaisesta luupääriffittelystä poikkeavaa, mikä virkistää yleisilmettä kieltämättä mukavasti. Esimerkiksi Carnal Provision for the Rotten Masses yllättää hienoisella melodisuudellaan ja sävelletyillä kitarasooloillaan.

Tällä kertaa en kuitenkaan jaksa innostua. Umpiluomu toteutus ei sisällä minkäänlaista kliinistä tai puunattua makua, mikä ei ole sinänsä mikään miinus. Iskuja ei ole viilattu tarkasti kohdilleen, vaan kaikessa on tervettä eloa. Valitettavasti nupeista väännetty soundi kuulostaa tällä kertaa tavattoman tylsältä, turhankin karulta ja paljaalta, eikä siinä ole sellaista voimaa ja vääntöä, jota musiikki väkivaltansa hyödyntämiseksi kaipaisi.

Tiedostan tämän olevan hyvin pitkälle tunnepohjainen asia, ja jos Derangedin ilmaisu kutkuttaa yleisesti, eiköhän tässäkin toimitella taas tyydyttävästi.

Lisää luettavaa