The Black Dahlia Murder
Abysmal
Metal Blade
The Black Dahlia Murder on jenkkiläisen uuden aallon äärimetallibändien kärkikastia. Yhtyeen seitsemäs pitkäsoitto tarjoaa jälleen kerran tuutin täydeltä energistä, raakaa ja melodista death metalia.
Kaksi edellistä levyä, Ritual (2011) ja Everblack (2013), olivat niin arvostelu- kuin myyntimenestyksiä ja laajensivat yhtyeen kuulijakuntaa entisestään. Tällä kertaa mukana on entistä enemmän perinteisiä heavy metal -vaikutteita, mutta myös uudenlaista iskevyyttä. Ensimaistiaisena julkaistu Vlad, the Son of Dragon on hyvä esimerkki tästä. Lyhyt ja ytimekäs ralli lienee levyn tarttuvinta antia.
Bändi osaa yhdistellä taitavasti brutaalia ilmaisua ja melodisia kuvioita, ja vaikka vaikutteet kuuluvat läpi, lopputulos on nimenomaan yhtyeen itsensä kuuloista. Dissection ja Carcass ovat yhä vahvasti läsnä, mutta muitakin tuulahduksia löytyy, jopa ensyklopedisuuteen asti.
Yllätyksettömyydestä yhtyettä ei voi ainakaan syyttää. Kappaleet ovat verrattain lyhyitä, mutta niissä tapahtuu mielettömän paljon. Armoton riffi- ja rumputuli sekä jatkuvat rytmiset kikkailut voivat aiheuttaa toisinaan levottomuutta, mutta loppujen lopuksi orkesterilla on paketti hallussa eivätkä eväät leviä missään vaiheessa. Ja osaapa se hidastellakin, kuten morbidangelmaista uhkaavuutta huokuva Stygiophobic osoittaa.
Soitannolliselta tasoltaan levy on aivan huikea. Etenkin soolokitaristi Ryan Knightin virtuoosimaiset kuviot ja rumpali Alan Cassidyn väkevä piiskaus tekevät vaikutuksen. Väheksyä ei voi myöskään laulaja Trevor Strnadia, jonka laajaskaalainen räksytys sisältää niin viemäriosastoa kuin black metal -henkistä rähinääkin.
Abysmal on ytimekäs teos, joka saattaisi aiheuttaa hitusenkaan pidempänä puudutusta. Nyt 37 minuuttiin tiukasti kellottava opus on juuri oikean mittainen, vaivattomasti sulava kokonaisuus. Vaikka bändi ei tee vieläkään päässäni sitä lopullista läpimurtoa, ei voi kuin todeta, että valtavaa osaamista.