Upeaa, mutta turhauttavaa kuunneltavaa – arviossa Animals as Leaders

Julkaistu Infernossa 3/2022.

ANIMALS AS LEADERS
Parrhesia
SUMERIAN

Suhtautuminen instrumentaalisen djent-jazz-trion tekemisiin jatkuu kahtiajakoisena. Ällistyttävä tekninen ote yhdistettynä matemaattisen raskaslyöntiseen Meshuggah-myllerrykseen on ihan parasta, mutta toisaalta meno on kiusallisen täydellistä opistomusikanttien kikkailua. Kollaasimainen muotokieli on hallussa, mutta sisällön suhteen Animals as Leadersillä on välillä yllättävän vähän varsinaista sanottavaa.

Änkytysriffiä, rytmiä ja kuviota sisältävissä kappaleissa on tavallaan jopa liikaakin substanssia. Teknisinä palasina päälle vyöryvät osat muodostavat aika vaikeaselkoisia kokonaisuuksia. Musiikin kuunteleminen muistuttaa pikemminkin monimutkaisen koneen toiminnan seuraamista eikä hienon masiinan tuotosten erinomaisuuden ihailua. Paikoitellen informaatioähky äityy suorastaan kiusalliseksi.

Perin raskassoundinen levy ei ole ihan pelkkää djent-nykimistä ja polyrytmistä stackien säpistelyä. Osa biiseistä pysyy selväpiirteisinä melkein koko mittansa nytkyvän muljuttelun toimiessa lähinnä mausteena. Bändi onnistuu tekemään myös melodisesti kutsuvaa materiaalia, ja pahimpien mindfuck-kohtien äärelläkin on tavallaan viihdettä kerrakseen.

Eli: Animals as Leaders on yhä upeaa, mutta myös ankaran turhauttavaa kuunneltavaa.

Lisää luettavaa