The Oceanin rumpalina tutuksi tullut Paul Seidel on päättänyt julkaista levyllisen soolomateriaalia. Fern-nimellä kulkeva projekti on Seidelin hatunnosto Depeche Moden, Nine Inch Nailsin ja Björkin tapaisille eklektisen ja elektronisen popin taitajille.
Intersubjectiven tarjonta ei muistuta suoranaisesti kenenkään edellä mainitun musiikkia. Estetiikassa, asenteessa ja tavassa tehdä asioita on kuitenkin helppo nähdä yhtäläisyyksiä. Miehen musiikki on sävyltään urbaania ja toisinaan hyvin elokuvallista.
Kappaleet ovat kerrostettuja ja äänimaisemaltaan avaria. Niistä löytyy melankoliaa, mutta ne eivät ole yksioikoisen synkkiä, vaan niistä huokuu myös toivoa ja intohimoa. Joskus sävellykset ovat luonteeltaan pohdiskelevia, toisinaan taas hyvinkin energisiä ja intensiivisiä. Tämä kaksijakoisuus toimii vahvana punaisena lankana läpi koko levyn.
Hyvä esimerkki vastapareista on räjähtävällä draivilla eteenpäin sykkivä Hyperreal ja kauniinsurullinen, lähes vangelismaisiin sfääreihin yltävä instrumentaaliraita I Am a Transient. Intersubjective on mielenkiintoinen levy, joka kuulostaa yhtä aikaa sekä intro- että ekstrospektiiviseltä.