Aluksi täytyy nostaa hattua puolalaisviisikon taidolle luoda albumilleen hiipivän painostava tunnelma aina kansitaiteita myöten. Kuten mainiossa kauhuelokuvassa, hyytävä tunnelma ei synny siitä mitä kuulee, vaan siitä mitä jätetään pinnan alle.
Toki postmetallistit tarjoavat myös tavanomaisia blastbeatrunnomisia ja doomahtavia kitarariffejä, mikä ilmenee jo järkälemäisessä Poison-avauskappaleessa. Bändi on kuitenkin parhaimmillaan, kun se jättää kuulijansa ikään kuin odottamaan viimeistä kuoliniskua kaikuihin upotettuine kitaroineen ja aavemaisesti leijuvine synamattoineen. Entropia osaa kerrostaa elementtinsä taitavasti.
Väkevän alun jälkeen nimikkokappale ei hypnotisoi samalla tavalla, vaikka laulaja-kitaristi Michał Dziedzicin tuskaiset purkaukset kuulostavatkin uskottavan riipiviltä. Sen sijaan Hollow’n psykedeelisessä melankoliassa on jotain massiivisen kaunista.
Vacuum on vaativaa kuultavaa, mutta levy palkitsee, kun sen antaa imaista mukaansa.