Vahvaa ja määrätietoista tekemisen meininkiä – arviossa Perpetual Rage

Levyarvio julkaistu Infernossa 4/2015.

Kuva: Jussi Hevander

Perpetual Rage
The New Kingdom

Omakustanne
3_kirvesta

Kuopiolaisen Perpetual Ragen debyytillä jyllää vahva ja määrätietoinen tekemisen meininki.

Kahdeksan biisin mittainen The New Kingdom on nippu pääasiassa keskitempoisia, perinnetietoisia melodisen heavy metalin ralleja, joissa painetaan täyttä höyryä ensimmäisestä nuotista viimeiseen iskuun – jopa siinä määrin, että sävellysten keskinäinen kontrasti on jäänyt turhan suppeaksi. Jöötifiiliksiä voi perustella osittain vahvalla kitaravetoisuudella.

Onni on kuitenkin bändin vokalisti, joillekin myös Ultimatiumin keulilta tuttu Tomi Viiltola. Ukon korkealta ja kovaa mutta tarvittaessa myös ronskisti rappaava ääni suo Perpetual Ragen ulosantiin ne korvinkuultavimmat melodiakoukut. Huomio kiinnittyy myös rumpuraitoihin, jotka taikoi yhtyeen jo jättänyt Erkka Närhi. Närhin paukutus on paikoittaisesta ylisoittamisesta huolimatta genressään keskivertoa monipuolisempaa ja siksi eloisampaa.

Bändi valittelee saatekirjeessä miksauksessa kohtaamiaan vaikeuksia. Totta on, että albumin äänisäädöissä olisi ollut tiukentamisen varaa, mutta se ei onneksi pilaa yhtyeen oraalla olevaa uraa eikä ota mitään pois tonttinsa hallitsevilta soittajilta.

The New Kingdom palkitsee lopulta ahkeran kuuntelijan. Levyn avaavasta Desert of Dreamsistä tai kolmosbiisi Iconista saa useamman toistokerran jälkeen halutessaan todella sitkeän korvamadon.