Vaivihkainen askel terävämpään suuntaan – Arviossa Gaslight Anthem

Levyarvio julkaistu Infernossa 8/2014.

20.10.2014

The Gaslight Anthem
Get Hurt

Virgin
3_kirvesta

The Gaslight Anthemin debyytti Sink or Swim (2007) on itselleni ehkä tärkein 2000-luvun punkrockalbumi. Lauluntekijä Brian Fallon kietoi sentimentaalisesti samaan pakettiin lyyrisen amerikkalaisen tarinankerronnan ja oman elämänsä tunnustukset. Biisit olivat nopeatempoisia, melodisia ja niissä oli monipuolisesti vaikutteita niin The Clashiltä, periamerikkalaisesta paatoksesta á la Bruce Springsteen kuin nuorekkaammasta emorockista, jopa grungesta.

Kakkoslevy ’59 Sound (2008) oli bändin läpilyönti punkskenen ulkopuolella, mutta sen jälkeen oma innostukseni on laskenut tasaisesti. Totta kai kyse on klassisesta mustasukkaisuudesta omaa suosikkiyhtyettään kohtaan, mutta jotenkin Fallon tukehtui suuren lauluntekijän identiteettiinsä. Ytimekäs ilmaisu muuttui verkkaiseen keskitempoisuuteen, eivätkä sovitukset toimineetkaan enää melankolian välineinä vaan puskivat bändiä suoraan stadioneille. Isoimmillaan bändi kuulosti melkein The Killersiltä. Suurien siveltimenvetojen alta ei löytänyt enää kunnon biisejä ja yhtye jymähti paikoilleen.

Näissä mietteissä olin valmis tyrmäämään Get Hurtinkin. Se on kuitenkin vaivihkainen askel taaksepäin. Kappaleissa on hiljaista pohdiskelevuutta ja enemmän tarttumapintaa kuin vuosiin. Muutama Rollin’ and Tumblinin kaltainen reippaampi vetokin piristää kokonaisuutta. Kyynisesti voi kai sanoa, että Fallonin tuskainen avioero on pistänyt ukon kirjoittamaan omakohtaisemmin ja terävämmin.

Lisää luettavaa