Nyt ollaan crust-asioiden kovassa ytimessä. Tämä alkujaan vuonna 1997 ulostunut levy ei kosiskele kuulijaa melodioilla tai suurilla kuvioilla. Maailma on paska paikka, ja aika on lopuillaan. Näissä tunnelmissa kalloomme porautuu napakka ja nopsa ralli toisensa perään.
Yhtyeen selkeimmät hengenheimolaisbändit ovat vanhat crustaajat Doom ja Extreme Noise Terror. Jälkimmäisestä Disgust-kokoonpanossa ovat mukana laulaja Dean Jones ja basisti Lee Barret. Barretin kynästä syntyneet ja Jonesin mylvimät biisit etenevät Discharge-kompilla kohti maailmanloppua. Soittajat ovat olleet kokeneita kavereita jo vuonna 1997. Tämä kuuluu, vaikkeivät kappaleet ole mitään monimutkaisuuden ylistyksiä.
A World of No Beautyn soundimaailma on parikymmentä vuotta vanhaksi punklevyksi todella tanakka, ja sen ansiosta panssarijunan varmuudella puskeva musiikki pääsee nuijimaan toden teolla. Toisaalta, kun puikoissa on ollut herra nimeltä Andy Sneap, tämä ei tule suurena yllätyksenä. Mikäli et tiedä Sneapiä, googleta ja hämmästy.
Jos levyn päättävä yli 20 minuuttia jatkuva junnaus A Hymn for a Dying Planet jätetään pois laskuista, A World of No Beauty on väkevä paketti jykevää crustia. Vuodet eivät ole syöneet sen tehoa.