Chicagolainen tykittelyremmi julkaisi ensi-ep:nsä jo vuonna 2019, ja nyt julkaistava debyyttipitkäsoitto on viimeisen päälle hiottu tuotos. Levy sisältää teknistä ja huipputarkkaa death metalia, joka kumartelee niin perinteelle kuin nykyajalle, ja vähän sinne väliinkin.
Jännittävästi Morbid Angelin mieleen tuova tapa yhdistää hitaahkosti ruhjovia kitarariffejä ja ultranopeaa rumputulta toimii, mutta alkaa levymitassa myös vähän väsyttää. Jos levyn rumpuraidat nuotinnettaisiin, alimmalla viivalla olisi aikamoista ruuhkaa eikä nuottiviivastolla muutenkaan liiemmin valkoista.
Armottomaksi tulitteluksi touhu on kuitenkin kekseliäiden jippojen ja selkeän, mukavan rytmikkään riffiosaston sekä ansiokkaan ördäämisen vuoksi yllättävän kuuntelukelpoista. Silmää on vinkattava hyväksyvästi myös maukkaasti muljahtelevalle bassolle.
Yksittäisinä biiseinä paukutus jaksaa viehättää kovastikin, mutta levyllä samatempoiset biisit eivät meinaa erottua toisistaan. Sapluunasta himpun verran eroava Zoophagist soi edukseen ilmavuudessaan ja ilmaisullisessa monipuolisuudessaan. Yhtä kaikki Ruin on vakuuttavaa pätkettä, vaikka kokonaisuus pienen ähkyn aiheuttaakin.