Valitettavan pirstaleinen ja epäkypsä – arviossa Cellar Skulls

Julkaistu Infernossa 2/2020.

Cellar Skulls
Cancer
omakustanne

Kotka–Helsinki-akselilla operoiva albumidebytantti tarjoaa pöytään levyllisen melodista death metalia. Vasta muutaman vuoden vanha yhtye ei ole genren tyypillisin edustaja, mutta kotikutoiset melodiat paljastavat sen suomalaiseksi.

Kotikutoisen kuuloinen on myös yhtyeen omakustanteena julkaistu levy. Sinänsä omanlainen ilmaisu luottaa rouhean keskitempoiseen tamppaukseen ja melodiakylläisyyteen. Kummallakin osa-alueella käyskennellään melko hämyisissä ja harmaissa tunnelmissa.

Yleistunnelmaa voisi luonnehtia myös pirun oudoksi. Tätä tuntemusta aiheuttaa poikkelehtivan soitannan lisäksi eriasteisesti käppäinen ja romuluinen laulutulkinta. Karheus ulottuu myös levyn äänimaailmaan.

Kaikkinensa yhtyeen debyytistä jää valitettavan pirstaleinen ja epäkypsä vaikutelma. Vähintäänkin siitä on kovin vaikea saada otetta ja löytää koukkuja. Naislaulut ja muut kevyemmät osuudet tuovat levylle mukavaa lisäsävyä, mutta nekään eivät seiso täysin linjassa bändin muun materiaalin kanssa. Yhtenäisyyden ja terävyyden lisääminen onkin yhtyeelle toivottava kehityssuunta.