Valtava tarve ruveta päivänokosille – arviossa Stephen Pearcy

Arvio julkaistu Infernossa 4/2017.

06.07.2017
Stephen Pearcy
Smash
Frontiers

 

Sandiegolaislaulaja Stephen Pearcy kuuluu siihen kiistämättömään ryhmään hevilaulajia, jotka kuulija tunnistaa pelkän äänen perusteella. Glamlegenda Rattissa useiden eroamisten jälkeen edelleen meuhkaavan Pearcyn soolomateriaali on helposti tunnistettavaa etenkin siksi, ettei se juurikaan eroa bändinsä parin viime vuosikymmenen tekemisistä. Siis muuten kuin sen vuoksi, että Pearcyn sooloäänitteillä ei mennä edes troposfääriin, saati kuuhun saakka.

Aavistuksen bluesvoittoisesti hardrockaava Smash on kiireestä kantapäähän geneerinen Pearcy-kiekko. Naaraan kaipuusta ja kovasta elämästä kertovia lyriikoita ympäröivät jo soundeiltaankin tutut sävellykselliset maneerit. Olisi kai eduksi, että levy herättäisi kuulijassa muutakin kuin valtavan tarpeen ruveta päivänokosille.

Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että elämäntaparokkari tarvitsee tasaisin väliajoin jonkinlaisen kättä pidemmän, että kotikulmien – tässä tapauksessa toki suurten sellaisten – rockklubien kiertämisellä olisi edes jokin oikeutus, eikä tarvitsisi selitellä pelkkien vanhojen hittien veivaamista. Smash olisi silti kannattanut nimetä ennemmin vaikka Splashiksi ja unohtaa niine hyvineen.

 

Lisää luettavaa