Vantaa, tuo suomalaisten vientiartikkelien kehto, on ohjannut poikiaan tuon tuostakin maailman turuille. Artikkeleista Amorphis on pysynyt koko olemassaolonsa ajan käänteissään kiehtovana. Laatu on säilynyt, ja oma soundi löytyi jo silloin, kun Suomi kärvisteli syvimmän laman kuristuksessa.
Nyt vuorossa on yhtyeen neljästoista studioalbumi. On pelkästään mukavaa kuulla, miten oikeastaan jokainen porukkaa leimaava elementti on sisällytetty sulavaksi osaksi vajaan tunnin kokonaisuutta.
Tuolla heläjävät Tuonelan (1999) kebabmelodiat, tämänkaltainen melodianpätkä esiteltiin Tales From the Thousand Lakesillä (1994). Ja kuitenkin meininki pidetään ihmeellisen tuoreen kuuloisena. Omaa historiaa toisinnetaan ainoastaan siitä inspiroituneena.
Halo niputtaa Under the Red Cloudilla ja The Queen of Timella pohjustetun trilogian pakettiin rouhein Jens Bogren -soundein. Halo soi vapautuneesti, hieman levysisariaan livakammin tempoin.
Murakat kitarariffit muistuttavat mukavasti bändin alkuvuosista. Sitten pikku suvanto, ja Tomi Joutsenen laulumelodia jää taas vuosiksi päähän pyörimään. Tämä on taito, johon metallihommissa kykenevät vain nämä kaverit.