Perinnehevin nimeen vannova Wishing Well on päivittänyt kokoonpanonsa neljännelle täyspitkälleen. Huomattavin muutos on tietysti laulajanvaihdos, sillä viimeisimmillä levyillä esiintyneen chileläisen Rafael Castillon tilalla on nyt Pepe Tamminen. Miehen ääni istuu bändiin hyvin, mutta ääntämyksessä on harmittavan paljon rallia.
Musiikillisesti porukka jatkaa vanhalla linjalla tehden sitä mitä parhaiten osaa. Hammond-vetoisen hard rockin ohella levyllä on hieman poweria ja Dio-henkistä heviä, mutta oma tyyli on selkeästi esillä. Kitara- ja urkuosasto erottuu todella edukseen, ja soitinten yhteispeli toimii poikkeuksellisen hienosti. Sooloissa ei ole turhaa hienostelua vaan oikeasti kiinnostavaa soittoa.
Lähes tunnin albumi päättyy reilusti yli seitsenminuuttiseen instrumentaalikappaleeseen. Kun sitä edeltää muutama hidastempoisempi haaveilubiisi, loppuun olisi kaivannut hienon avausraidan tyyppistä vauhdikkaampaa rokkia.
Kokonaisuus on värikäs ja yhtenäinen, mutta muutama kappale tahtoo luisua ohi korvien. Mistress of the Nightin kaltaiset komeat ja tarttuvat biisit ovat kuitenkin enemmistössä.