Varsin perinteistä synkistelyä – arviossa Cemetery of Scream

Julkaistu Infernossa 1/2024.

17.03.2024
CEMETERY OF SCREAM
Oceans
SLEASZY RIDER

Vuonna 1993 perustettu Cemetery of Scream soittaa menevää melodista goottimetallia, joka ajelehtii jossain Paradise Lostin, Tiamatin ja Moonspellin välimaastossa.

Yhtyeen kuudes levy on puolalaisten ensimmäinen 14 vuoteen ja samalla toinen laulaja Olaf Różańskin kanssa. Mies ei ole kenties maailman monipuolisin tulkitsija, mutta hänen tyylinsä sopii sävellyksiin erittäin hyvin. Itse musiikki on hentoja elektronisia sävyjä lukuun ottamatta varsin perinteistä synkistelyä.

Oceans alkaa lupaavasti mutta pääsee valitettavasti hieman lässähtämään puolenvälin jälkeen. Albumi tuntuu lähes 70 minuutin mitassaan ylipitkältä. Loppupään biiseissä ei vain ole samanlaista vetovoimaa kuin alkutaipaleessa.

Mitään suurempia notkahduksia levylle ei mahdu, vain hieman liikaa samasta puusta veistettyjä viisuja. Parhaimmillaan yhtye esittelee Sunken Bells on Nam-Yabiscin ja Aquariusin kaltaisia jylhiä goottipaloja. Kehnoimmillaan se kuulostaa kahden Saksan markan pseudo-Rammsteinilta. Lupaava, mutta ei vielä napakymppi suoritus.

Lisää luettavaa