Sentencedin kotikonnuilta Muhokselta saapuvan Darklaidin levy herättää mielenkiinnon tyylikkäällä ja pelkistetyllä ulkoasullaan. Siitä huokuu mielikuvia useampaankin allekirjoittaneen soittimessa vuosien varrella viihtyneeseen tummasävyiseen metalliklassikkoon.
Ajatukset metalliklassikoista unohtuvat kuitenkin hyvin nopeasti No One to Save -avauskappaleen tärähtäessä ilmoille – kyseessä on nimittäin tönköin ja karmein metallibiisi miesmuistiin. Demomaisen haparoinnin toki ymmärtää, mutta mikäli bändi haluaa antaa itsestään edes jollain tavalla vakuuttavan kuvan, tällainen avauskappale ei todellakaan käy laatuun.
Onneksi meno paranee huomattavasti bändin saadessa itsensä metallisemman ilmaisun pariin. Menosta haiskahtavat moninaiset vivahteet aina Katatoniasta Swallow the Suniin, ajoittain jopa Agallochiin ja Thy Serpentiin asti. Esiin nostettakoon Burdens, joka on biisinä jopa ihan hyvä.
Darklaidin tarpominen melodisen dark metalin parissa on monilta osin tuskastuttavaa kuunneltavaa, mutta myös hyviä juttuja löytyy. Olennaisinta tässä on, että kyseessä on aivan selkeästi demobändi, joka on lähtenyt haukkaamaan liian isoa palaa julkaisemalla kokopitkän levyn.
Vielä pari vuotta kehittelyä, ja lopputulema saattaa olla rutkasti kovempi.