Vielä monilta osin demoasteella – arviossa Marrasmaa

Julkaistu Infernossa 1/2018.

24.05.2018
Marrasmaa
Kuolleiden ikuinen virta
GS

Jamittelusession sivutuotteena syntynyt Marrasmaa on kahden miehen samanistinen neofolkyhtye, jonka erikoisuutena voi pitää kanteleen käyttöä pääinstrumenttina. Kyse ei ole täysin omaperäisestä ideasta, sillä samoja polkuja on kulkenut aiemmin esimerkiksi jo viime vuosituhannen puolella perustettu Nest.

Nelibiisinen Kuolleiden ikuinen virta koostuu instrumentaali-musiikista, jonka tarkoitus lienee viedä kuulija jonkinlaiselle mielikuvamatkalle. Kappaleiden nimet rakentavat portteja musiikkiin, ja erityisen hyvin homma tuntuu toimivan albumin lyhimmän biisin Veden alle kohdalla, jota voi kuvailla jopa kauniiksi.

Kiekon riippakiveksi muodostuu hyvin nopeasti sen spontaanilta vaikuttava luonne. Musiikki soljuu ihan mukavasti, mutta levyn kuunneltuaan tuntuu kuin olisi haukkonut pahimpaan nälkäänsä ilmaa. Kappaleista ei tunnu löytyvän todellista sisältöä tai suunnitelmallisuutta.

Marrasmaa on vielä monilta osin demoasteella, joten kaksikon toivoisi perehtyvän jatkossa musiikkinsa sisältöön ja vaikkapa ihan rehellisiin melodisiin koukkuihin, jotka toisivat kokonaisuuteen lisää ryhtiä ja mielenkiintoisuutta. 

Lisää luettavaa